Syksyisenä aamuna talon ensimmäinen aamuvirkku saapui työpaikalleen ja suunnisti kohti ullakkokerroksessa sijaitsevaa työhuonettaan. Hän pani merkille, että palosuojeluohjetta oli noudatettu ja muiden työhuoneiden sekä käytävän ovi olivat kaikki kiinni. Hetken työskenneltyään hän päätti lähteä kahvinkeittoon ja astuessaan käytävälle huomasi, että kaikki ovet olivat auki. Muita työkavereita ei ollut vielä tullut taloon, joten hän oli yksin talossa. Tai melkein yksin. Tulla taisi tulla tuulettamaan huoneet valmiiksi uuteen päivään. Joulukuu lähestyy ja kiire painaa päälle ravintolassa. Marraskuisena torstaina kahvilan Katariina ihmetteli kovaa ryminää, jota kuului rappukäytävästä. Siellä jääkaappi piippaili omia aikojaan, ovi auenneena, kolme jääkaapin hyllyä alaspudonneena, pakkaukset levinneenä pitkin mantuja. Jääkaapin myyjä sanoi, että kone on vankkaa tekoa, eivätkä hyllyt noin vain putoile, etenkään kun niissä ei ollut raskasta kuormaakaan. -Etsikää vain syytä omasta porukastanne. Yritimme rauhoitella Tullaa, että kyllä me ne juhlat järjestämme, pasteeraa sinä vain emäntänä saleissa. Toivottavasti hyllyt pysyvät nyt paikallaan, ettei juhlien suklaakakku löydy lattialta.... Radio Extrem kävi tekemässä juttua kummittelusta Littfestin aikana marraskuussa. Liekö ollut Tulla, joka puuttui asiaan, mutta toimittajan testi -Haloo, haloo meni eetteriin kahden Ylen kanavan kautta. Yle on sentään aika tekijä näissä eetterihommissa, joten ihan emme uskoneet sattumaan. Tänä syksynä aiemmin Tulla on ilmottanut itsestään saamalla tyhjät kannamunarasit lentämään portaikossa ja lautaset kolisemaan tyhjässä keittiössä. Jos haluat tietää enemmän vaasalaisesta kummittelusta, kannattaa lukea Tiina Hietikko-Hautalan kirja Aaveiden kaupunki - kummitustarinoita Vaasasta tai paina viereistä aavenappia! |